Lintutornit

Järvi on noin 2 km pitkä ja enimmillään 400 m leveä järvi, jonka eteläpäähän laskee Oikolanjoki. Saarioisjärven rantaviivan pituus on 6,4 kilometriä ja rannat ovat pääasiassa Saarioispuolen suota ja mäntyvaltaisia rämeitä. Järven rannoilla kasvaa kuitenkin myös lehtipuustoa, lähinnä hieskoivua ja tervaleppää.

Järven keskisyvyys on noin metri ja vesialue onkin kesäisin keskiosan kapeaa uomaa lukuun ottamatta kasvillisuuden peitossa. Saarioisjärven rehevän kasvillisuuden suojissa pesii poikkeuksellisen monipuolinen linnusto ja järvellä levähtää muuttoaikoina suuri määrä lintuja. Järvellä on havaittu useita harvinaisia lajeja, kuten kultasirkku, punajalka- ja mustaviklo, pikku-uikku ja jalohaikara. Myös järven hyönteislajisto on monipuolinen.

Saarioisjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan sekä Natura 2000 -verkostoon. Santinsuon länsiosat ovat luonnonsuojelualuetta.

Karttalinkki (Google Maps) lintutornin parkkipaikalle. Saarioisjärven lintutorni näkyy Google Mapsissa nimellä Lapinnokan lintutorni.

Tykölänjärvi on arvokas lintujärvi. Siellä tavataan syys- ja kevätmuuton aikana sekä sulkasadon aikana paljon lintuja.

Tykölänjärvi on lähes ovaalin muotoinen. Järvi on noin kaksi kilometriä pitkä ja enimmillään kilometrin levyinen. Järvi on rehevöitynyt sekä matala ja sen suurin syvyys on 1,6 m ja keskisyvyys on vain noin 1,0 m.

Tykölänjärven pesimälintuihin kuuluvat mm. naurulokki, nokikana, silkkiuikku, pajusirkku, ruokokerttunen, telkkä, sinisorsa, härkälintu, taivaanvuohi, tavi, heinätavi, puna- ja tukkasotka, mustakurkku-uikku, selkälokki, kaulushaikara,
kalatiira, kurki, laulujoutsen, palokärki ja ruskosuohaukka.

Tykölänjärvi on lisäksi tärkeä lintujen kevät- ja syysmuuton aikainen ruokailu- ja levähdyspaikka. Keväisin järvellä levähtävät runsaslukuisina mm. suokukko, liro ja pikkulokki sekä syksyllä kurki, nokikana, mutta myös pikku-uikku, mustalintu, pilkkasiipi, alli ja uivelo.

Tykölänjärvellä on monipuolinen vesikasvillisuus. Järven kasvillisuudelle on tunnusomaista irtokellujien, kellus- ja uposlehtisten vesikasvien runsaus. Järven laajat rantaluhdat ja rehevä kasvillisuus ylläpitävät myös monipuolista ja runsaslukuista hyönteisfaunaa ja järvellä onkin paljon mm. sudenkorentoja. Järveä reunustavat monin paikoin leveät luhtaniityt, joissa kasvaa harvakseltaan mm. koivua, tervaleppää ja paikoin pajuja.

Tykölänjärven vesialueet ja osa etelärannan suo- ja maa-alueista kuuluu Natura 2000 -ohjelmaan.

Karttalinkki (Google Maps) paikkaan, mistä lähtee polku eteläpään lintutornille. Pohjoispään lintutorni sijaitsee Pälkäneen puolella lähellä Valkeakosken rajaa. Pohjoispään torni näkyy Äimäläntielle.

Vallonjärvi sijaitsee runsaan kilometrin etäisyydellä kaupungin keskustasta. Vallonjärven alueella on hyvät opasteet ja luontopolku kiertää Vallonjärven itä- ja pohjoisrannalla. Uusi reilunkokoinen lintutorni valmistui Vallonjärvelle vuonna 2021.

Vallonjärvellä on tavattu pesivänäkin yhteensä 44 lintulajia. Järven pesimälinnustoon kuuluu mm. sinisorsa, tavi, telkkä, silkkiuikku ja laulujoutsen. Järven laajoissa ruovikoissa pesii ruokokerttunen ja pajusirkku, joinakin vuosina myös ruskosuohaukka. Alueen rantaluhtien ja -lehtojen tyypillisiä lintuja ovat lehto- ja mustapääkerttu sekä satakieli. Heikkilänmetsän pesimälinnustoon kuuluu useiden tavallisten lehto- ja metsälintujen lisäksi vaateliaammat metsälajit, pyy, pohjantikka sekä kuusi- ja uhanalainen töyhtötiainen.

Vallonjärven monipuoliseen eläinkuntaan kuuluu myös mm. viitasammakko ja ainakin 16 sudenkorentolajia.

Valkeakosken keskustan eteläpuolella sijaitseva Vallonjärvi oli vielä 1800-luvun puolivälissä Vanajaveden lahti, joka kuroutui järveksi Lempäälän Kuokkalankosken perkauksista aiheutuneen vedenpinnan laskun myötä. Vallonjärven ranta-alueet ovat pääosin hieskoivuvaltaista, kosteaa rantaluhtaa.

Vallonjärvi on matala, mutta vedenpinnan korkeus kuitenkin vaihtelee suuresti. Tästä johtuen järvessä on niukasti kellus- ja uposlehtistä vesikasvillisuutta. Järven ranta- ja vesikasvillisuuden valtalajeja ovat mm. saraikkoniityt, rantakukka, leveäosmankäämi, järviruoko, -korte ja -kaisla. Vallonjärven itärannalla sijaitsee ns. Heikkilänmetsä, joka on pääosin yli sata vuotta vanhaa aarnimaista kuusikkoa. Metsän lehtomaisissa osissa pesii joitakin vaateliaita lintulajeja, mm. lehto- ja mustapääkerttu sekä kultarinta.

Vallonjärven itäranta ja Heikkilänmetsä on luonnonsuojelualuetta.

Karttalinkki (Google Maps) parkkipaikalle. Ylemmästä karttakuvasta näet lintutornin sijainnin.

Vähäjärvi on 1,0 kilometriä pitkä ja 500 metriä leveä. Järvi on matalavetinen ja rehevöitynyt.  Järvestä on käytetty myös Ritvalanjärvi nimeä. Rantapeltojen ja järven väliin jää lähes kaikkialla kapea, hieskoivuvaltainen rantametsävyöhyke, joka järven puolella muuttuu pajukkoiseksi rantaluhdaksi. Vesialuetta reunustaa kapeahkot järviruoko-, järvikorte- ja leveäosmankäämikasvustot.

Vähäjärven pesimälinnuston runsaslukuisimpia lajeja ovat olleet viime vuosina mm. sinisorsa, telkkä, tavi ja haapana.  Järven linnustoon kuuluvat myös mm. ruoko- ja rytikerttunen ja sen rantasoilla pesivä kurki. Muuttoaikana Vähäjärvellä levähtävät lukuisat sorsalinnut ja kahlaajat ja silloin siellä on nähty useita harvinaisia lintuja, kuten isokirvinen, pikku-uikku, mustapyrstökuiri, haarahaukka ja keräkurmitsa.

Vähäjärvi kuuluu valtakunnalliseen lintuvesien suojeluohjelmaan ja Natura 2000 -ohjelmaan.

Karttalinkki (Google Maps) paikkaan, mihin voi jättää auton ja mistä pääsee helpoiten lintutornille. Kunnollista polkua ei tällä hetkellä lintutornille valitettavasti ole, mutta matka lintutornille ei ole tieltä kovin pitkä.

Huom. näkyvyys tornilta järvelle on tällä hetkellä valitettavasti huono, sillä tornin ja järven välissä oleva kasvillisuus on kasvanut liian korkeaksi. Asia pyritään korjaamaan mahdollisimman pian.